maanantai 8. kesäkuuta 2015

Työtön! ÄLÄ syytä yhteiskuntaa!

Toisinaan saamme lukea iltapäivälehdistä milloin kenenkin vuodatusta työttömyydestä, köyhyydestä ja kurjuudesta liittyen omaan elämään.

Tammikuussa Reiskan tarina herätti aktiivista keskustelua:

25-vuotias ammattitutkinnon suorittanut Reiska lähetti viiden vuoden aikana peräti 143 työhakemusta. Reiska sai työhaastattelukutsun peräti neljä kertaa! Reiskan sanoin "Joskus tuntuu, ettei mulle anneta sijaa, arpaa, osaa eikä paikkaa" 

Reiskan tarinan yhteydessä kerrotaan yhteiskunnan tarjoamista vaihtoehdoista. Ensimmäinen on taistelu työnhakijana, toinen on nöyrtyminen. Omaan korvaan jo otsikko kertoo nöyrtymisestä jo ensimmäisen työttömyysvuoden aikana.

Reiskalla on 143 hakemusta takana viiden vuoden aikana. Tämä tekee noin 29 hakemusta vuodessa, mikä omaan korvaan kuulostaa säälittävän vähäiseltä lukemalta. Uskoisin itse saavani 143 hakemusta lähetettyä puolessa vuodessa, enkä tarkoita mitään jokaiselle copy-pastettua identtistä kopiota. Reiska on saanut kirjoitettua keskimäärin peräti yhden hakemuksen kahdessa viikossa! Voidaanko tässä tilanteessa edes puhua mistään aktiivisesta työnhausta? Arvaamattakin lienee selvää, ettei joukossa ole mukana niitä työhakuja, jotka on tehty yrityksiin paikan päälle menemällä tai suoralla sähköpostilla/puhelinsoitolla.

Mielestäni Reiskan tapauksessa ei voi oikein ympärillä pyörivää yhteiskuntaa syyttää, jos itseltä on oma-aloitteisuus ja viitseliäisyys täysin puuttunut. Ihmettelen suuresti mitä tämä mies on viimeiset viisi vuotta tehnyt? Kouluttautunut, opiskellut, sivistänyt itseään? Toivottavasti sentään edes jotain hyödyllistä elämänsä ja työllistymisen kannalta!


Reiskan kaltaisia esimerkkejä löytyy mediasta enemmänkin, jos vain jaksaa etsiä. Mielestäni on surullista, että nämä yksilöt usein ajattelevat työllistymisen olevan jonkun ulkopuolisen tahon vastuulla. Aika ajoin tämän kaltaisissa uutisissa vilahtaa viittauksia siihen, kuinka yhteiskunta on nyt epäonnistunut. Toisinaan syyt ovat omissa vanhemmissa, toisinaan ylhäältä annetussa päihdeongelmassa. En tiedä, ovatko nämä suuria poikkeuksia työnhakijoissa, jotka pitävät työttömyyttään jonain yhteiskunnan aiheuttamana ongelmana. Toivon että ovat.

Reiskankin esimerkissä aktiivisella työnhaulla hän olisi aivan takuuvarmasti ammattitaidon omaavana ihmisenä työllistynyt johonkin. Aikaa hänellä oli viisi vuotta. Tuossa ajassa olisi voinut käydä itselleen vaikka toisen ammattitutkinnon. Jo ensimmäisen täyden työttömyysvuoden jälkeen pitäisi hälytyskellot soida. Mikä on pielessä? Onko vika omassa koulutuksessa, vallitsevassa työllisyystilanteessa, paikkakunnassa, hakemuksissa, työhaastattelumenestyksessä, muusta osaamisesta ja taidoista? Tulisiko kenellekään mieleen, että vika omassa työllisyystilanteessa voisi olla omassa itsessään? Omassa käytöksessä? Omassa laiskuudessa tai saamattomuudessa?

Jos peilaan omaa työttömyyttä tai työllisyyttä omassa historiassani, huomaan kyllä selkeästi milloin olen töitä hakenut, milloin taas en. Tällä hetkellä itselleni kelpaisi kyllä työt, vaikkakaan sitä en varsinaisesti tarvitse. Tiedän kyllä, että saisin töitä vain niitä hakemalla, mutta oman laiskuuteni vuoksi en sitä koe tarpeelliseksi. Kun olen saanut työtä, ei se ole minkään korkeamman voiman vaikutusta, vaan ahkeraa työnhakua ja etsintää. Työ tuottaa tulosta!


Yhdysvalloissa vuonna 2008 tehty tutkimus osoittaa, että suomalaiset ovat varsin passiivisia työnhakijoita verrattuna esimerkiksi yhdysvaltalaisiin työnhakijoihin. Suomalaiset hakevat töitä keskimäärin noin kolme minuuttia vuorokaudessa, kun samaan aikaan yhdysvaltalainen työnhakija hakee töitä peräti 41 minuuttia.

Tämä työttömien itsensä nettiin pakottaminen on kyllä sinänsä aivan kelpo markkinointikeino, sillä aina löytyy joku "hyväntekijäyritys", joka hyvää hyvyttään mediahuoraamisen kautta haluaa palkata nämä iltapäivälehdissä olevat pitkäaikaistyöttömät. Noh, hyvä homma heille!

Suomessa asiat ovat (ainakin olleet) jokaisella loppupeleissä erittäin hyvin. "Ilmainen" koulutus takaa jokaiselle rahkeet menestyä, mikäli itse niin haluaa. Edullinen terveydenhuolto ja yhteiskuntarauha pitää huolen siitä, ettei kukaan elä täällä kehitysmaatasolla. Suomessa kuka tahansa voi kouluttautua vaikkapa kirurgiksi. Kyse on loppu peleissä omasta valinnasta, viitseliäisyydestä ja työnteosta. Jos odottaa kaiken tuotavan kultaisella tarjottimella, ei voi muuta kuin syyttää itseään.


Kun ottaa narut omasta elämästään omiin käsiin, ei tarvitse syyttää muita!





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jaa mielipiteesi ja ajatuksesi jättämällä kommentti.