Lennokas lähtö blogille – Not!

Arvelin näin käyvän ennemmin tai myöhemmin. Useat nerokkaat ideani lähtevät alkuun lennokkaasti liikkeelle, mutta tippuvat taivaalta yhtä kiireellä maahan. Näin kävi blogin aloituksellekin. Tavoitteeni oli kirjoittaa suhteellisen säännöllisesti – ehkä kerran viikkoon – blogipostauksia. Osittain siinä onnistuinkin, ainoastaan niiden julkaiseminen tuotti vaikeuksia.

Kirjoitin suhteellisen pitkän tarinoinnin ajankäytön hallinnasta, etenkin sen kompastuskivistä omalla kohdallani. Yllättäen kyllä, epäonnistuin omassa ajankäytössäni ja postauksen viimeistely ja valmistelu epäonnistui. Kirjoitan ja julkaisen kyseisen postauksen todennäköisesti lähiaikoina, kunhan koulukiireiltäni asian ehdin hoitamaan.

Mitä arkeeni kuuluu?

Syksy on lähtenyt oikein mukavissa keleissä käyntiin. Paluu opintoihin on tullut eteen, mikä on kieltämättä vienyt melko paljon resursseja. Olen aikalailla epäonnistunut asioissa, joihin olen pyrkinyt panostamaan blogia aloittaessani. Tarkalleen ottaen en edes muista kaikkia asettamia tavotteita, joita olen laatinut tälle vuodelle. Voinen suoraan sanoa että vituiksi meni, kunnolla!

Opiskeluiden alkaessa tavoitteeni oli alkaa vihdoin panostamaan opiskeluihin. Toinen tavoitteeni oli kehittää sosiaalisia taitoja luoden uusia ihmissuhteita. Kolmantena tavoitteena oli systemaattisesti panostaa salitreenaamiseen ja kehoni muokkaamiseen. Miten kävikään? Kaikki muut kohdat kakkosta lukuun ottamatta meni päin helvettiä. En ole varsin sosiaalinen ja ulospäin suuntautunut ihminen, mutta siitä huolimatta olen tutustunut tänä syksynä varsin moneen uuteen ihmiseen. Salilla en ole tainut käydä reilu kuukauteen, eikä kyllä ruokavaliokaan ole koostunut muusta kuin paskaruoasta ja alkoholista. Opiskelutkin ovat lähteneet varsin laiskasti käyntiin. En ole kolmessa viikossa kovin monella luennolla käynytkään, mikä ei kyllä minunlaiselle kohtuullisen laiskalle ihmiselle ole hyvä asia.

Jonkin verran kirjallisuutta lukeneena olen useaan kertaan päättänyt (pääni sisällä) tekeväni kalenterin, johon merkkaan päivittäisen toimintasuunnitelman ja kyseisen päivän tavoitteet. Ideahan on aivan naurettavan helppo. Sen kun kirjoittaa 1-3 tärkeää asiaa, jotka täytyy saada tehdyksi. Olenko saanut edes tätä aikaan? En ole. Teen asian siis heti ensitöikseni huomenna!

Nyt kun kavereita on päässyt näkemään pitkästä aikaa, ja olutkin on maistunut enemmän kuin koko viime vuonna yhteensä, on aika laittaa elämäntavatkin kuntoon. Ajatuksia liikkuen sijoittamiseen, politiikkaan ja bisnekseen on ollut päivittäin mielessä. Olen kehitellytkin uusia liikeideoita ja varteenotettavia bisneksiä, joita täytyy ehdottomasti kokeilla.

Mitä seuraavaksi?

Pitkälle kirjoitettu blogipostaus liittyen ajanhallintaan on 3/4 valmis. Täytyy tällä viikolla saada kirjoitus tehtyä, joten sen julkaiseminen venynee viikonlopulle. Viime aikoina on ollut melko paljon asioita pinnalla liittyen pakolaisiin, talouspoliittisiin asioihin ja pörssimaailmaan. Paljon olisi niistäkin sanottavaa, mutta jättänen "vanhat" asiat suoraan julkaisematta. 

Sijoituskirjallisuuden helmet - suosituksia?

Sijoittaminen on kiinnostanut itseäni jo pidemmän aikaa. Siitä huolimatta oma tietotaito on erittäin hararalla pohjalla. Oma vähäinen käsitys perustuu pitkälti vain rahoituksen perusteisiin, blogiseurantaan ja uutisiin. Tästä syystä kaipaisinkin suosituksia ja ehdotuksia liittyen sijoituskirjallisuuteen.

Yleensä en ole ollu mikään kirjojen suurkuluttaja, edes opiskellessa. Olen jonkinlaista lukulistaa alkanut keräämään itselleni, joka koostuu tällä hetkellä oikeastaan vain suomalaisesta kirjallisuudesta. Kirjat ovat oikeastaan sijoittamiseen liittyvää, joskin mukana on yksi mielenkiintoinen muukin kirja.

Olen tietysti googlannut ja lueskellut muiden ajatuksia siitä, mitä kukin suosittelee aloittelevalle sijoittajalle luettavaksi. Ehdotuksiin on kantautunut Jukka Oksaharjun kirjat Hajauta tai hajoa sekä Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen. Lisäksi suositellaan Seppo Saarion Miten sijoitan pörssiosakkeisiin -kirjaa.

Oma lukulista tällä hetkellä aikalailla tässä:

1. Timothy Ferris - Neljän tunnin työviikko
2. Jukka Oksaharju - Hajauta tai hajoa
3. Jukka Oksaharju - Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen
4. Mika Hyttinen - Vaurastu kuin Warren Buffett
5. Seppo Saario - Miten sijoitan pörssiosakkeisiin

Neljä ensimmäistä allekirjoittaneelta löytyykin jo kirjahyllystä, joskin vielä lukemattomana. Ensimmäinen kirjoista ei sijoittamiseen liity, mutta bisnekseen, ajankäyttöön ja muuhun elämään kylläkin. Jokunen vuosi sitten muistaakseni kyseisen kirjan lukaisin, mutta uudelleenluku ei liene haitaksi.

Jos vähäisellä lukijakunnalla on vinkata mitä tahansa sijoittamiseen liittyvää kirjallisuutta, joka voisi olla hyödyllistä noviisille, arvostaisin jokaista kirjavinkkiä perusteluineen.

Työnhakijaa saa syrjiä!

Miksi työnantaja ei saa haastattelussa kysyä työnhakijan asevelvollisuudesta, poliittisista ajatuksistaan tai muista vastaavista asioista? Miksi työnantaja ei saa kysyä seksuaalisesta suuntautumisesta? Mielestäni näistä asioista tulisi saada kysyä, ja em. voisivat hyvinkin olla valideja tekijöitä mitä tulee työntekijän palkkaukseen.

Mielestäni yksityisellä sektorilla työnantajilla ja yrityksillä tulisi olla täysin vapaat oikeudet päättää, palkkaavatko nämä sini- vai ruskeasilmäisiä henkilöitä. Miksi ei saisi olla oikeutta? Miksi minä en saa päättää näistä asioista?

En itse ole yrittäjä enkä työnantaja, vaikka sellainen tulevaisuudessa haluaisinkin olla. Olen myös ollut palkkatyössä, useaankin otteeseen. Välillä minua vieroksuttaa lukea ja kuulla siitä, kuinka joku nostaa metelin kun ei tullut palkatuksi sukupuolensa takia. Toisinaan syynä on voinut olla vaikkapa ulkomaalaistaustaisuus tai seksuaalinen suuntautuminen. Haluaisitko sinä päästä homoseksuaalina työpaikkaan, jossa työnantajanasi tai esimiehenä olisi erittäin konservatiivinen, mahdollisesti uskovainen homokriitikko? Haluaisitko sinä päästä työpaikkaan, jossa sinua ulkomaalaisena kohdeltaisiin ja katsottaisiin alaspäin vain ulkomaalaistaustaisuutesi vuoksi? Haluaisitko sinä päästä työpaikkaasi, vain sen takia, että laki oli puolellasi esimerkiksi naiskiintiön tai syrjimislakien vuoksi? Itse en todellakaan haluaisi! Haluan tulla valituksi työhön, koska olen paras ja kykenevin hakijakandidaatti!

Oletetaan, että ulkomaalaistaustainen, tummaihoinen ja politiikkaan vahvasti osallistuva työnhakija olisi objektiivisesti katsottuna pätevin henkilö työhön X. Oletetaan, että rekrytoinnista päättävä ihminen päättää valita epäpätevämmän henkilön työhön, johtuen edellä mainituista pätevän työntekijän muista taustoista ja tekijöistä. Missä vaiheessa syntyy ongelma? Mielestäni ongelma on nimenomaan yrittäjän päässä, ja tällöin hän itse kantaa seuraukset menetetystä potentiaalisesta työntekijästä.

Kuka voittaisi tilanteessa, jossa syrjitty (pätevä) valittaisi asiasta oikeusteitse, ja raivaisi tiensä lopulta yrityksen palkkalistoille? Hyötyisikö työyhteisö siitä, että mahdollisesti riitaisan asianselvittelyn jälkeen työympäristö on myrkytetty jo ennen kuin uusi työntekijä on jalallakaan astunut taloon? Hyötyisikö tämä pätevä työntekijä siitä, että tämä vastoin työnantajan tahtoaan pääsee työpaikalle? Odottaako työntekijä lämmintä vastaanottoa vai entistä tylympää "syrintää"?Jos itse olisin homoseksuaali, en todellakaan haluaisi työskennellä työyhteisössä, joka olisi mahdollisesti jo lähtökohtaisesti konservatiivinen ja homovastainen.

En voi ymmärtää, miksi valtion tulee puuttua limaisilla lonkeroillaan asioihin, jotka eivät sille kuulu. Työnantajalla ja yrityksellä tulisi mielestäni olla siis aivan täysi vapaus tehdä joko parhaita valintoja, tai sitten ei niin hyviä valintoja. Valtion tulee puuttua asioihin vasta siinä vaiheessa, kun sopimuksia rikotaan.

Sopimusvapaus kunniaan!

Työtön! ÄLÄ syytä yhteiskuntaa!

Toisinaan saamme lukea iltapäivälehdistä milloin kenenkin vuodatusta työttömyydestä, köyhyydestä ja kurjuudesta liittyen omaan elämään.

Tammikuussa Reiskan tarina herätti aktiivista keskustelua:

25-vuotias ammattitutkinnon suorittanut Reiska lähetti viiden vuoden aikana peräti 143 työhakemusta. Reiska sai työhaastattelukutsun peräti neljä kertaa! Reiskan sanoin "Joskus tuntuu, ettei mulle anneta sijaa, arpaa, osaa eikä paikkaa" 

Reiskan tarinan yhteydessä kerrotaan yhteiskunnan tarjoamista vaihtoehdoista. Ensimmäinen on taistelu työnhakijana, toinen on nöyrtyminen. Omaan korvaan jo otsikko kertoo nöyrtymisestä jo ensimmäisen työttömyysvuoden aikana.

Reiskalla on 143 hakemusta takana viiden vuoden aikana. Tämä tekee noin 29 hakemusta vuodessa, mikä omaan korvaan kuulostaa säälittävän vähäiseltä lukemalta. Uskoisin itse saavani 143 hakemusta lähetettyä puolessa vuodessa, enkä tarkoita mitään jokaiselle copy-pastettua identtistä kopiota. Reiska on saanut kirjoitettua keskimäärin peräti yhden hakemuksen kahdessa viikossa! Voidaanko tässä tilanteessa edes puhua mistään aktiivisesta työnhausta? Arvaamattakin lienee selvää, ettei joukossa ole mukana niitä työhakuja, jotka on tehty yrityksiin paikan päälle menemällä tai suoralla sähköpostilla/puhelinsoitolla.

Mielestäni Reiskan tapauksessa ei voi oikein ympärillä pyörivää yhteiskuntaa syyttää, jos itseltä on oma-aloitteisuus ja viitseliäisyys täysin puuttunut. Ihmettelen suuresti mitä tämä mies on viimeiset viisi vuotta tehnyt? Kouluttautunut, opiskellut, sivistänyt itseään? Toivottavasti sentään edes jotain hyödyllistä elämänsä ja työllistymisen kannalta!


Reiskan kaltaisia esimerkkejä löytyy mediasta enemmänkin, jos vain jaksaa etsiä. Mielestäni on surullista, että nämä yksilöt usein ajattelevat työllistymisen olevan jonkun ulkopuolisen tahon vastuulla. Aika ajoin tämän kaltaisissa uutisissa vilahtaa viittauksia siihen, kuinka yhteiskunta on nyt epäonnistunut. Toisinaan syyt ovat omissa vanhemmissa, toisinaan ylhäältä annetussa päihdeongelmassa. En tiedä, ovatko nämä suuria poikkeuksia työnhakijoissa, jotka pitävät työttömyyttään jonain yhteiskunnan aiheuttamana ongelmana. Toivon että ovat.

Reiskankin esimerkissä aktiivisella työnhaulla hän olisi aivan takuuvarmasti ammattitaidon omaavana ihmisenä työllistynyt johonkin. Aikaa hänellä oli viisi vuotta. Tuossa ajassa olisi voinut käydä itselleen vaikka toisen ammattitutkinnon. Jo ensimmäisen täyden työttömyysvuoden jälkeen pitäisi hälytyskellot soida. Mikä on pielessä? Onko vika omassa koulutuksessa, vallitsevassa työllisyystilanteessa, paikkakunnassa, hakemuksissa, työhaastattelumenestyksessä, muusta osaamisesta ja taidoista? Tulisiko kenellekään mieleen, että vika omassa työllisyystilanteessa voisi olla omassa itsessään? Omassa käytöksessä? Omassa laiskuudessa tai saamattomuudessa?

Jos peilaan omaa työttömyyttä tai työllisyyttä omassa historiassani, huomaan kyllä selkeästi milloin olen töitä hakenut, milloin taas en. Tällä hetkellä itselleni kelpaisi kyllä työt, vaikkakaan sitä en varsinaisesti tarvitse. Tiedän kyllä, että saisin töitä vain niitä hakemalla, mutta oman laiskuuteni vuoksi en sitä koe tarpeelliseksi. Kun olen saanut työtä, ei se ole minkään korkeamman voiman vaikutusta, vaan ahkeraa työnhakua ja etsintää. Työ tuottaa tulosta!


Yhdysvalloissa vuonna 2008 tehty tutkimus osoittaa, että suomalaiset ovat varsin passiivisia työnhakijoita verrattuna esimerkiksi yhdysvaltalaisiin työnhakijoihin. Suomalaiset hakevat töitä keskimäärin noin kolme minuuttia vuorokaudessa, kun samaan aikaan yhdysvaltalainen työnhakija hakee töitä peräti 41 minuuttia.

Tämä työttömien itsensä nettiin pakottaminen on kyllä sinänsä aivan kelpo markkinointikeino, sillä aina löytyy joku "hyväntekijäyritys", joka hyvää hyvyttään mediahuoraamisen kautta haluaa palkata nämä iltapäivälehdissä olevat pitkäaikaistyöttömät. Noh, hyvä homma heille!

Suomessa asiat ovat (ainakin olleet) jokaisella loppupeleissä erittäin hyvin. "Ilmainen" koulutus takaa jokaiselle rahkeet menestyä, mikäli itse niin haluaa. Edullinen terveydenhuolto ja yhteiskuntarauha pitää huolen siitä, ettei kukaan elä täällä kehitysmaatasolla. Suomessa kuka tahansa voi kouluttautua vaikkapa kirurgiksi. Kyse on loppu peleissä omasta valinnasta, viitseliäisyydestä ja työnteosta. Jos odottaa kaiken tuotavan kultaisella tarjottimella, ei voi muuta kuin syyttää itseään.

Kun ottaa narut omasta elämästään omiin käsiin, ei tarvitse syyttää muita!

Blogi avattu - Oman onneni seppä esittäytyy!

Tervehdys lukijoille!

Pitkän haaveilun ja haahuilun jälkeen olen päättänyt aloittaa blogin kirjoittamisen omasta elämästäni ja ajatuksistani. Blogi olisi ollut järkevää aloittaa jo noin pari vuotta sitten, sillä mieli on kovasti tehnyt kirjoittaa nettiin ja jakaa omia ajatuksia ja näkemyksiä aiheesta jos toisesta. Tämä kirjoitus on lähinnä pintaraapaisu omaan elämääni sisältäen tietoja itsestäni, hieman joitain näkemyksiä sekä informaatiota siitä, mistä asioista aion tulevaisuudessa kirjoittaa.

Kuka olen?

Olen parikymppinen kauppatieteiden opiskelija, jonka kiinnostuksen kohteita ovat mm. sijoittaminen, yrittäjyys, bisnes ylipäätään, urheilu, politiikka ja muut ajankohtaiset asiat. Olen kaikkien edellä mainittujen kiinnostuksen kohteiden osalta varsin tietämätön, joten mikään informatiivinen ja opettavainen bloggaaja en todellakaan ole.

Olen ollut kiinnostunut sijoittamisesta, taloudesta, politiikasta ja yhteiskunnallisista asioista jo useamman vuoden. Sijoittamiseni rajoittuu tällä hetkellä vain rahastosijoittamiseen, sillä koen oman tietotaitoni olevan liian alhainen suoriin osakeostoihin. Yrittäjyys on alkanut kiinnostamaan itseäni viimeisen vuoden aikana suuresti. Omat ajatukset ja haaveet tulevaisuuden kannalta muodostuu hyvin pitkälti yrittäjyyden ja sijoittamisen ympärille.

Opiskeluja minulla on edessä mahdollisesti noin 5-6 vuotta johtuen erinäisistä syistä. Tässä ajassa minun tavoitteenani on saada kannattava yritys pystyyn niin, että voin opiskelujen ohessa kerryttää varallisuutta sijoitussalkkuuni. Ideaalitilanne oliskin, että valmistuttuani olen tilanteessa, jossa minulla ei varsinaisesti olisi taloudellista velvoitetta käydä töissä (tai ainakaan tehdä sitä muille ihmisille)

Joskus pidän asioiden kirjoittamisesta suoraan, joskus taas pidän enemmän muodollisuuksista. Saatan joskus kirjoitella tunnekuohuissa suun puhtaaksi asioita sen enempää kaunistelematta. Jotakuta miellyttää, toista ei. Diilatkaa sen kanssa.

Lisätietoa itsestäni voit lukea täältä.

Blogini tulevaisuus

Mitä blogini sisältää? Aivan varma en ole itsekään. Pidän erittäin paljon ajatuksieni kirjoittamisesta, joten blogikirjoitusten aiheet tulevat mitä luultavimmin liittymään sijoittamiseen, talouteen, politiikkaan, yhteiskuntaan, yrittäjyyteen ja ehkä kaikkeen muuhunkin mitä matkani varrella keksin.

Blogin yksi tarkoitus on olla lähinnä päiväkirjatyylinen ajatushautomo, jota tarkastelemalla voin seurata tulevaisuudessa menneisyyteni "kehitystä" eri elämän ja kiinnostusten osa-alueilla. Sen tarkempia tietoja omasta bisneksestä en todennäköisesti tule kertomaan, lähinnä pintapuoleisesti. Bisneksen tuotot ja kehitys lieneekin kuitenkin ihan blogin aiheeseen liittyvä teema.

Olen oman onneni seppä!

Mitä? Mielestäni täysin itsestäänselvää. Toisinaan näkee internet- ja livekeskusteluissa argumentteja siitä, kuinka Suomessa köyhyys tai varakkuus on periytyvää, eikä kaikilla ole mahdollisuuksia asioihin x ja y. Mielestäni kuitenkin jokainen on enemmän tai hieman vähemmän oman onnensa seppä, ainakin Suomessa!

Blogini pääasiallinen tarkoitus on seurata matkaani elämäni eri osa-alueilla. Jos vertaan tavoitteeni ympärillä oleviin ihmisiin, mielestäni omat tavoitteeni ovat erittäin korkealla verrattuna moniin kanssakeskustelijoihin sekä läheisiin. Itse olen, ja aion ottaa narut omasta elämästä omiin käsiini.

En koskaan ole loistanut opiskeluissani, siitä huolimatta hain ja pääsinkin koepisteillä kauppakorkeakouluun opiskelemaan. Lisäksi aion elää kohtuullisen säästeliäästi kerryttäen sijoitusvarallisuuttani tulevaisuutta varten nauttien korkoa korolle -efektistä.

Tavoitteenani on saavuttaa miljoonan euron omaisuus viimeistään 35-vuotiaana. Aikaa minulla on noin. 15 vuotta, matka tavoitetta kohti on alkanut jo ennen blogin aloittamista. 

--

Blogin päivitystahtia en osaa enkä halua lyödä lukkoon. Yritän vähintään kerran viikossa kirjoitella joko pidempiä tai hieman lyhyempiä pätkiä eri aiheista.